Minna Mustasaaren Blogi
Julkaistu 23.10.2024
Syksy ja fiestat!
Musta tuntuu, että aika kulkee rannikolla paljon nopeampaa kuin esim Suomessa! Keksittiin ystävien kanssa, että tullaan järjestämään Halloween pippalot mun villalla. Ja nehän on hemmetti ens viikolla! Nyt tulevana lauantaina on Costan Enkeleitten pippalot ja samalla pitäis järjestää ensi viikko kuntoon ja vaikka mitä! Viikko katoaa silmissä! Joten nyt onkin kauhea organisointi päällä. Ja pitää taikoa tähän väliin aikaa hetkeksi itselleen jotta voi latautua. Mutta miten!
Sinänsä tämä aamu oli ihanan "rauhallinen". Tai mut vietiin puoliväkisin paseolle Cosmopolitaniin aamupalalle ja saamaan ajatuksia kasaan. mikä kyllä auttoi pakko myöntää. Ja kun ajattelee, niin aika siistiä istua lokakuun lopussa ulkona rantakahvilassa aamupalalla auringon paistaessa. Hengittää hetken ja saada kaikki asiat päässä järjestykseen ja kasaan ja jopa kalenteriin asti! Silloin niillä on tapana jopa järjestyä. Ja se hemmetin head spa! Sinne on pakko päästä! Sen verran siististi mainostettu juttu, että kokeilemisen arvoinen. Ja ainakin itsellä kun alkaa kasaantumaan kaikenlaisia hommia, niin sitä huomaa myös nollaavansa vapaa-ajalla myös kovemmin. Mikä ei tosiaan ole hyvä asia jos aikoo saada asioita aikaiseksi. Mutta niinhän se vanha sanontakin menee... "rankat työt vaatii rankat huvit" vai miten se meni? Pitää vaan saada itsensä kiinni siinä vaiheessa jos on paljon tehtävää, että osaisi sen jälkeen rauhottua kunnolla. Eikä lähteä ystävien kanssa juhlimaan samantien. Nyt ne akut ladataan, eikä käytetä loppuun! Mutta jos ensin yhet Halloweenit? Vai miten se meni? Hemmetti täältä ei kyllä fiestat lopu ikinä! Ehkä pitää karata hetkeksi jonnekin.
Yritin ettiä aamupalakuvaa mutten löydä luurista ku aamusmoothie kuvia, joka toimii kyllä myös.
Julkaistu 15.10.2024
Ihana syksy!
Täällä on hurjasti tekemistä ja menemistä, mutta sen tuntuu unohtavan missä sitä asuu ja minne on aikanaan muuttanut. Se viehätyksen tunne joka oli tänne tullessa. Siitä tulee arkipäivää ja tavallaan unohtaa miten monien mahdollisuuksen keskellä elää. Itsellä on elämä vasta alkanut rauhoittua vuosien jälkeen pikkuhiljaa, mutta on helvetin vaikeaa antaa itselleen lupa välillä vaan olla. Nauttia hetkestä. Vanhana ihmisten miellyttäjänä (joka on lähtenyt pienenä traumasta, jossa jäin aina kaiken ulkopuolelle) on todella vaikea oppia ymmärtämään, että mulla ei ole mikään kiire nousta aamulla sängystä. Mun ei tarvitse suorittaa mitään kenellekkään tai miellyttää ketään muuta kuin itseäni ja koiraani. Ja syksy on ihanaa aikaa muutenkin! Ja asioita millä hemmotella itseään. Miten ihana on nukkua lämpimässä sängyssä pitkään aamulla. Sisustaa kotia syksyyn. Ja tehdä kaikkia ihania ruokia.
Aloitin tän itseni hemmottelun viime viikonloppuna pikkuhiljaa. Vaikka aluksi siitä tuli jo etukäteismorkkis, että sallii itsensä vain olla, niin oli se silti ihan sika siistiä! Tein rennon työpäivän. hemmottelin itseäni siestalla. Ja vein itseni illalla benskun Clubroomiin syömään. ( Oli muuten ihana....kuten aina..laitan kuvan! )
Ja tosiaan iltojen pimetessä ja ilman viiletessä otan tästä tavan enemmän. Vanhana suorittajana tätä pitää vain opetella lisää. Siis itsensä hemmottelua silloin tällöin eikä syömistä..... Löysin esim, Mijaksesta headspa hoitolan mikä on nyt pakko käydä testaamassa! Laitan lafkasta kuvan heidän instan sivuilta. Ja aion varata ajan hemmotteluun vielä lähiaikoina! Ja elämä on muuttunut tässä puolen vuoden aikana sen verran paljon muutenkin, että uuden arjen oppimiseen on mennyt hetki. Vaikeinta on ymmärtää että nykyään ei tarvitse kuin huolehtia itsestään, joka on muuten aika siistiä! Ja toinen asia minkä tässä huomaa, mistä kirjoitin jo ensimmäisessä blogissani on, että on mahdotonta pitää yhteyttä vanhaan elämään. Suuttukoot siitä kuka tahansa niin nyt keskityn omaan ja siihen ei vaan kaikki vanha enää mahdu. Seuraavaksi varaankin sen headspa;n! Tää syksy hemmotellaan itseään! Espanjalla on vaikka mitä tarjota kun osaa vaan avata silmät! Tai kysyä omalta naapurilta, että mitä sitä seuraavaksi keksisi! Ideat ei täällä lopu kesken!
- Minna Mustasaari 15.10.2024
Asiat hoituvat myöhässä, mutta hoituvat!
Julkaistu 08.10.2024
Mulle annettiin hyvä aihe mistä kirjoittaa. Tämä tulee vastaan joka viikko täällä jossain. Varsinkin tatuointi asiakkaitten suusta. Vaikka ihminen olisi asunut täällä monta vuotta niin tuntuu, että se yrittää väkisin muuttaa maan kulttuuria. Se vaikuttaa kulttuuriin yhtä paljon kuin huutaisi päin seinää. Siinä vaan turhautuu kun mikään ei etene yhtään sen nopeammin. Mulla on paljon asiakkaita jotka tulevat hyvin hermostuneena siitä, että saapuvat muutaman minuutin myöhässä heistä riippumattomista syistä. Ja loppupäivä tuntuu olevan ihmisellä pilalla. Sama jos pitää hoitaa lupa-asioita/ asunto/mitä tahansa asioita puhelimitse samalla kun olet jossain. Sitä raivon ja turhautumisen määrää, loppupeleissä todella pienistä asioista. Sitä on oikeastaan jo hupaisaa katsella vierestä kun on aikanaan käynyt samat tunteet läpi.
Elikkä tässä maassa paikalliset eivät kulje kuin kello. Tai oikeastaan yhtään mikään ei kulje kuin kello. Paitsi suomalainen joka tuntuu taistelevan tätä tosiasiaa vastaan jatkuvasti. Ja turhautuu aina vain uudestaan ja uudestaan jopa siihen pisteeseen, että saa pilattua koko loppupäivänsä kun on omista menoistaan myöhässä. Sillä on itse tottunut toimimaan kuin se kello.
Itsellä otti muutaman vuoden tottua tämän maan kulttuuriin ja vaan hyväksyä se. Pääasia että hommat hoituu. Vaikkakin ne ottaa aikaa. Ja sitä alkaa ottamaan arjen pikkuhiljaa rennommin ja rennommin. Silti joka viikko sitä katselee ja kuuntelee vierestä kun jengillä tuntuu räjähtävän päästä suoni jos jokin asia ( tai mikään ) ei toimi ajallaan tai ollenkaan. Ja vinkki vitonen loppuun. Jos yrität saada aikaa vaikka mopohuoltoon tai yhtään mihinkään ja aina kun yrität soittaa itse lafkaan ja sulle ei vastata ikinä puhelimeen. Niin älä revi hiuksia päästäsi, vaan mene itse paikan päälle ja saat ajan samantien. Ei kukaan muutenkaan uskalla vastata edes omaan puhelimeen nykypäivänä. Ei edes oman firmansa! Elikkä paikan päälle ja homma pelittää! Ja saatat saada homman hoidettua jopa saman päivän aikana! Pikkuhiljaa kohti hieman rauhallisempaa arkea. Tilaa kahvi ja hengitä hetki. Kyllä ne asiat hoituu. Myöhässä toki! Mutta hoituu!
- Minna Mustasaari 08.10.2024
"Puhelin kiinni. Suoritus seis ja hetkeksi Romerioille!"
Julkaistu 01.10.2024
Hitto miten viikko vierähtää nopeasti! Ja sitä välillä unohtaa ottaa rauhallisemmin. Suomalaisuus ottaa vallan ja sitä alkaa suorittamaan. Ja ressaamaan aivan turhanpäiväisiä asioita, mitkä pitäisi saada valmiiksi hoidettua. Kun loppupeleissä ei ole mikään kiire minnekkään ja välillä voi mennä vaikka sinne rannalle pitkästä aikaa köllimään.
Tästä otin muistutuksen viime viikolla taas itselleni. ja "varastin" aikaa hieman itselleni ja lähdin ystävän kanssa rannalle makaamaan. Puhelin kiinni ja vain olla hetki. Sitä huomaa olevansa paljon tuotteliaampikin sen jälkeen kun on tajunnut ottaa muutaman hetken itselleen.
Viikon kruunasi Romeriat sunnuntaina Esparragal puistossa MIjas golfin luona. Minne lähdettiin jo aamusta. Aamu alkoi lähtemällä Jounin tallille satuloimaan hevoset ja siitä ratsastettiin puistoon. Romerioille kerääntyy aina paljon porukkaa hevosilla. Ja loput perheistä tulevat joko kävellen tai autoilla etukäteen paikalle. Romeriolla on ruoka- ja juomatelttoja. Ja usealla on myös omat picknick teltat mukana. Sinne keräännytään ystävien kanssa päiväksi seurustelemaan ja viettämään vapaapäivää. Espanja on siitä ihana paikka, että meiltä ei Romeriat taikka feriat lopu koskaan kesken. Aina löytyy tekemistä ja menemistä kunhan on itse valmis myös liikkumaan! Viime viikko oli hyvä muistutus rauhoittua arjen keskellä hetkeksi ja ottaa itselleen aikaa ja vaan nauttia elämästä täällä.
- Minna Mustasaari 01.10.2024
Taiteilijan elämää. Olen tatuointitaiteilija ja taiteilija Minna Mustasaari. Suurelle osalle olen hyvinkin tuttu hahmo täällä rannikolla. Kerron blogissani arjestani ja elämästäni, omin sanoin täällä rannikolla. Johon mahtuukin asiaa ihan Kanarian saarille asti! Tervetuloa seuraamaan blogiani!
Kaksoiselämää on mahdotonta viettää
Julkaistu 26.09.2024
En haluaisi että tämä kuulostaisi mitenkään negatiivis sävytteiseltä ja olenkin hyvin positiivinen persoona. Mutta, sitä kun on asunut rannikolla tarpeeksi vuosia, ja rakentanut itselleen elämän ja arjen tänne. On loppupeleissä pakko alkaa karsimaan siitä toisesta elämästä mikä oli Suomessa. Ja olla vaikka valmis olemaan "kylmä" vanhojen tuttujen silmissä. Olemalla sosiaalinen persoona on miinuksensa. Ja se on, että et tule riittämään / ehtimään jokaiselle. Oli ihminen kuka tahansa. Jos otetaan kurkkaus mun elämään, niin asun aurinko-rannikolla. Paikassa minne tullaan lomalle juhlimaan pääsääntöisesti. Ja joka ikinen kuukausi tänne matkustaa lomalle ainakin 2 ystävää/ tuttua etc suomesta. Joka kuukausi. Eli kun toiset lähtevät, saapuvat toiset. Ja jokainen odottaa että ehtisin näkemään. Ja istumaan iltaa.
Nykypäivänä pettymyksien tuottaminen lomailijoille kuuluu mun arkipäivään. "Kaksoiselämän" viettäminen on mahdotonta, ja valitsenkin nykyään itseni. Töitten jälkeen parasta mitä on, on viikata pyykkiä ja tehdä ihan mitä tahansa muuta kuin olla sosiaalinen. Sitä ei osaa tulijat ymmärtää, että miten voi olla ettei ehdi yhen juoman verran näkemään. Mutta tosiasia on, että istuisin sillä yhellä juomalla joka ikinen viikko. Seura vain vaihtuisi. Se on todella kuluttavaa vaikka olisikin kyseessä kuinka rakas ihminen tahansa.
Sitä on loppupeleissä vain alettava karsimaan toisesta elämästä pois pikkuhiljaa kun on rakentanut aivan toisen elämän tänne. Ja keskityttävä rakentamaan nykyistä elämää. Teki se susta kuinka "kylmän" tahansa, eikä sun tartte alkaa selitellä itseäsi. Ei ihmisten tartte ymmärtää sun puolta jotka ei sun arkea ole elämässä, ja voit jättää itsestäs sen "kylmän" fiiliksen koska et ole nähnyt vaivaa heidän eteen vaan valitsit itsesi. Kelasin tätä viime viikolla paljon, kun yritin nähdä taas paria vanhaa tuttua täällä. Mutta joille sanoin lopulta, että olen pahoillanu ja en ehdi.
Samoin sitä huomaa vähentävänsä vuosi vuodelta Suomeen menoa. Työmatkat Suomeen ei nykyään kannata pätkääkään. Loppupeleissä käteen jää miinus. Suomeen on ihana mennä käymään ja näkemään rakkaita. Mutta huomaan karsivani jopa todella kylmästi ja rankalla kädellä ketä tulen ensi kerralla sinne mennessä näkemään. Haluan saada akkuni ladattua kun käyn siellä ensi kerran, enkä tulla aivan uupuneena takaisin. Vai miten sen kertoisi rakastavammin? tai niin etten kuulostaisi niin kylmältä...? No sanotaan näin. Töitä en lähde ensi kerran sinne tekemään vaan näkemään perhettä ja aijon ladata matkalaukun täyteen suomiherkkuja! Ja keskityn enemmän rakentamaan nykyistä elämääni ja tulevaisuuttani tällä hetkellä tänne rannikolle. Teki se musta vanhojen tuttujen silmissä sen "kylmän" tai ei!
Kaksoiselämää on mahdotonta viettää.
- Minna Mustasaari 25.09.2024