Henkilöhaastattelussa: Minna Mustasaari - Tatuointivirtuoosi
Julkaistu 09.09.2024
Minna Mustasaari on hyvin näkyvä ja kuuluva hahmo Aurinkorannikolla. Hän on räiskyvä persoona ja tunnetaan muun muassa ilmiömäisistä tatuointitaidoistaan. Haastattelimme Minnaa ja kyselimme vähän menneitä ja tulevia.
-Milloin muutit Fugeen ja mikä sai sinut tulemaan tänne?
-Pyöritin Suomessa tatuointiliikettä Lappeenrannassa. Kun ystäväni, joka silloin asui Fugessa, soitti minulle ja kertoi, että muuttaa parin kuukauden päästä takaisin Suomeen, niin samaan hengenvetoon hänen kanssaan hihkaisin ääneen että: ”Jätä se asunto sieltä mulle! Mä muutan siihen!". Eli mietin asiaa tosiaan alle sekunnin, kun olin jo päättänyt, että nyt se silloinen paikallaan pyörivä elämä saa päättyä ja lähden ainakin hetkeksi pois – ajatuksella, että ainahan voin avata tatuointiliikkeen uudelleen, jos homma menee pieleen.
-Mitä ennakko-odotuksia sinulla oli Fugessa asumisesta? Mitkä niistä osoittautuivat oikeaksi ja mitkä vääräksi?
-Ei oikeastaan MITÄÄN muuta, kuin että siellä on lämmin. Olin käynyt aikaisemmin tasan yhden kerran moikkaamassa ystävääni täällä. Ja silloin käytiin läpi koirapuistot, poliisilaitokset, työvoimatoimisto, sosiaalitoimisto ja hyvät ruokaravintolat. Muttei yhtään baaria! Eli en tiennyt tätä täällä vallitsevaa "todellisuutta" pätkääkään. Sinänsä, todellisuus kuitenkin on aina just sitä, mitä ihminen tekee itse itselleen. Joten voin kertoa vain, että oikeaksi osoittautui se, että täällä on lämmin!
-Mikä on ollut yllättävintä koko kuviossa?
-Aikaansaamattomuus! Asia, jota en suomalaisena kestä. Olen silti tässä vuosien varrella kasvattanut pidemmät kuin lehmänhermot asiaa kohtaan. Asia kuin asia, mikä pitäisi saada hoidettua ei vaan tapahdu. Ei yhtään heikkohermoisen paikka! Nykypäivänä sitä osaa itse ottaa jo niin rennosti, että jos on matkalla vaikka autolla Malagaan ja liikenne seisoo jostain uskomattoman typerästä syystä (se on usein se yleisin syy). Niin sitä sitten avaa huoltoasemalta juuri napatuksi tulleen Aquariuksen tai jääkahvin. Ja ottaa rennosti –
mikään ei etene yhtään sen nopeammin, jos pimahtaa... oli kyseessä liikenne tai virastoasia. Ja ilmoitan minua odottaville, että ilmenen tämän päivän aikana, todennäköisesti.
-Olet tunnettu Fugessa monista syistä — tatuointitaitosi ovat yksi niistä. Teit tatskoja työksesi jo Suomessa asuessasi. Kuinka urasi alkoi?
-Joo! Olen melko näkyvä hahmo... ja täällä seitsemän vuotta toimineena tullut monille hyvin tutuksi. Sinänsä me rannikolla tunnemme aikalailla kaikki toisemme. Se on osa tämän paikan viehätystä! Yhteisöllisyys. Minulla oli tosiaan oma liike Lappeenrannan keskustassa, ennen kuin muutin tänne. Ja aikanaan aloitin leimaamisen yhtä nopealla ajatuksella, kuin tänne muutonkin. Olen aina ollut hyvä piirtämään ja siskoni näki mainoksen tatuointikoneesta, ja kiljaisi minulle, että minun pitäis ostaa se ja aloittaa leimaamaan! Ja siitä se aikanaan lähti. Tein leimaa lähes joka päivä, kunnes avasinkin oman liikkeen.
-Olet tehnyt satoja tatskoja, kerro yksi ikimuistoisimmista? Tuleeko mieleen joku suosikkitatska, entäs tatskattava/tilanne?
-Näitä on paljon. Niin paljon, että välillä olen miettinyt, että kirjoittaisin kirjan ihmisten tarinoista. Sydäntä särkevistä hetkistä, miten sairaalasta tuodaan 6-vuotiasta tyttöä, joka haluaa viimeisillä elinpäivillään jättää äidilleen viimeisen piirustuksen. Kun sain puhelun sairaalasta, pysäytin työni siihen paikkaan ja pyysin liikkeessä olijoita, jotka eivät tule tilannetta kestämään, poistumaan hetkeksi. Ja pieni likka tuli ja tatuoi äitiinsä minun avustuksellani auringonkukan.
Sitten on jäänyt päähän mieletön tarina, miten suomalaismies löysi perheensä jenkeistä ja vaikka mitä!
Ja asiakkaita on aivan päästä päähän ja laidasta laitaan. Jokainen päivä ja viikko on erilainen – varsinkin täällä rannikolla!
-Mikä on ollut hankalin leimaamistilanne?
-Noita on PALJON! Usein jos henkilö on tullut paikalle kamapäissään ja on aggressiivinen, niin siitä alkaakin sitten psykologinen manipulointi saada ihminen studiosta ulos. Ja olen huomannut, että mua ei naisena kunnioiteta täällä rannikolla artistina välillä v#ttujakaan.
On ihmisiä, jotka keksii riisua itsensä aivan alasti. Maksaa mitä erilaisimmalla kirjolla lääkkeitä. Tai saadaan idea että on ihan ok alkaa vetämään kamaa siinä tatuointipöydällä aivan pokkana. Ikinä et tiedä mitä toisen pään sisällä liikkuu.
Turistit tulevat sille viikon lomalle juhlimaan tänne rannikolle, ja se ralli kestää usein ihan sille varatulle leima-ajalle asti ja aivot katoaakin siinä samalla. Tosin suhtaudun täällä paljon rennommin sellaiseen, mitä esimerkiksi Suomessa en katsoisi läpi sormien.
-Kenelle haluaisit ehdottomasti tehdä tatuoinnin, ja millaisen?
-Nyt oli kyllä hyvä kysymys! Mitähän tähän nopeasti vastaisi... Sanotaan näin, että jos Jeti luet tätä, niin tarjous on edelleen voimassa! Saat ilmasen leiman, jos saan tatuoida sun pakaraan Jeti's Kebab!
-Mitä suunnitelmia sinulla on loppuvuodelle?
-Tänä vuonna olen keskittynyt omaan elämäntaparemonttiin. Pidin tuossa ehkä pientä taukoa asiaan parin kuukauden verran viettäen kesää, mutta nyt taas pikkuhiljaa takaisin ruotuun! Painoa olen pudottanut jo 15kg ja tavoitteena on uusi terveempi ja parempi minä! Eli loppuvuoteen kuuluu leimaamista ja hyvää oloa! Suomeen en tänä vuonna matkusta – liian stressaavaa tällä hetkellä koko ajatus. Vaikka siellä onkin hurjasti rakkaita ihmisiä, joita on ikävä. Ensi vuonna sitten nähdään!
-Mistä haaveilet tulevaisuudessa? Näetkö itsesi Fugessa vielä viiden vuoden päästä?
-Tämä on hyvä kysymys... joka tuntuu olevan täysin auki aina. Sillä elämällä on jännä tapa yllättää toiseen suuntaan, kun sitä vähiten odotat. En osaa vastata tuohonkaan, näenkö itseni Fugessa viiden vuoden päästä… en tiedä. Se on ainakin aika varmaa, että en ainakaan Suomessa. Kaikella rakkaudella — en vain sovi sinne. Suomessa on ihana käydä, mutta maana se ei ole minun paikkani asua.
-Mitä terveisiä haluat vielä lopuksi lähettää lukijoille?
-Lovee kehoon!
Teksti: Zeke Vaarala
Katso myös Minnan blogi.
Lisää henkilöhaastatteluita sivulla "Artikkelit ja blogit".