Henkilöhaastattelussa: Monitoimimies Juha Päivärinta

Juha Päivärinta on varsinainen monitoimimies ja tehopakkaus, joka monien muiden fugelaisten tavoin viettää talvet Aurinkorannikolla ja kesät Suomessa. Haastattelimme Juhaa tähän henkilökuvaan ja miehen liikkuvaisuudesta kertoo myös se, että haastattelu tapahtui etänä.

-Kauanko olet ollut Fuengirolassa ja mikä sinut toi tänne?

-Olen monissa asioissa, isommissa ja pienissäkin, hyvin spontaani ja teen nopeita päätöksiä. Olin silloin myynyt Canon-liiketoimintani Oulussa ja olin sinänsä vapaa, ja vaimoni oli hyvinvointialalla töissä. Hän kuuli, että eräs puolituttu opettaja oli hakenut Fuengirolaan töihin ja päässyt varasijalle. Mehän siitä keksittiin ajatus, että päästäisiinköhän mekin lähtemään sinne koko perheellä vuodeksi. Mitään muuta me ei tiedetty, kuin että siellä on suomalainen koulu, aurinkoranta ja meri, että aletaanpa tutkia asiaa! Olin tuolloin Venäjällä tulossa hanhijahdista Laatokan rannasta ja varasin samantien lennot Moskovasta Malagaan. Lensin sinne edeltä tutkimusmatkalle ja muut tulivat perässä viikkoa myöhemmin. Siellähän me sitten oltiinkin heti se vuosi ja perään vielä puoli vuotta lisäaikaa. Tämä alkoi siis vuonna 2003.

Kuitenkin tällaiselle nopeatempoiselle yrittäjälle – joka edellä mainitussa kirjassakaan ei oikein hyväksy ei-sanaa, vaan kyllä-sanan voimalla saadaan tehtyä paljon – politiikka on minun luonteelleni sen verran hidasta, että en ole siinä kovin kauaa viihtynyt. 

Nythän siskoni Susanne Päivärinta, joka on tuttu varmaan suurimmalle osalle tv-juontajana Sensuroimaton Päivärinta -ohjelmasta, meni eduskuntaan. Vaikka sisko onkin, tai sitä suuremmalla syyllä – tunnen hänet niin hyvin, että voin suositella – siinä on toimittajan luonteella varustettuna sellainen terrieri, joka kyllä ottaa asioista selvää ja tuo ne esille sellaisena, kuin ne ovat ja vie niitä asioita meidän eduksi maaliin! 

-Kerrohan lisää tästä kirjastasi Ostamisen vaikeus, elämisen helppous?

-Kirjoitin kirjan Fuengirolassa ollessani. Olen ollut myyntialalla korviani myöten koko ikäni ja koen itseni myyjäksi, joka lähtee opastamaan myyntiä, mutta hyvin äkkiä hyppääkin siihen filosofiaan, että koko meidän elämä on myyntiä – ollaanpa sitten töissä, perheen kesken tai harrastuksissa – mehän myydään koko ajan. Me viestitään ja tehdään monenlaisia asioita, joilla on tarkoitus saada jotain aikaiseksi. Puhun kirjassa paljon kyllä-sanan voimasta ja siitä, että käytämme liian helposti ei-sanaa – ei onnistu, ei kai sellaista voi tehdä – ja kuitenkin kaikki mitä me nähdään ympärillämme, on joku tehnyt ja onnistunut siinä. Kaikkea voi tehdä, kun asenne on oikea. 

Olen itse kirjoittanut kaksikymppisenä sellaisen elämänsuunnitelman itselleni, jonka tuossa viisikymppisenä löysin ja olin – sanoisinko, positiivisesti järkyttynyt ja yllättynyt: siellä oli kerrottu tulevat firmat, työpaikat, perherakenne ja kerroin siinä muun muassa, että ennen viittäkymppiä alan elää niinkuin hanhet: syksyisin lennän aurinkoon ja kesäisin Suomen yöttömille öille ja järville. Aikoinaan tuli puolivahingossa tällainen veneilyharrastus, joka vie suuren osan ajasta Suomessa kesällä, kun talvet olen Espanjassa. Eli asenne ratkaisee! Tätä kirjaa ei enää kirjakaupoista saa, se on loppunut. Halutessaan voi ottaa minuun yhteyttä, niin uusia painoksia löytyy täältä kyllä. 

Sen ympärille tämä elämä täällä rakentuu. Tykkään myös tästä huolettomuudesta, joka täällä näkyy monessa asiassa. Periaatteessa säännöt ovat samat kuin Suomessa, mutta monessa asiassa pätee maalaisjärki: jos ei se nyt oikeasti haittaa ketään, niin asioita voi tehdä erilaisilla tavoilla. Toisaalta on myös tämä ”mañana-meininki”, joka voi ehkä enemmän näkyä työelämässä. Itselläni ei mene työasioihin kuin puolisen tuntia päivässä nykyään, kun on enää nuo muutama vuokrakohde hoidettavana.

-Seuraavaksi siis pysähdyspaikkana Suomi – mitä teet siellä?

-En jäisi Espanjaan kesäksi mistään hinnasta – täällä on aivan liian kuuma ja kaikki harrastaminenkin loppuu, kun useimmat ihmiset valuvat pikkuhiljaa pois kotimaihinsa. Suomen kesä on niin upea ja tämä minun ”uusi” kymmenvuotinen harrastukseni, eli veneily ympäri Suomea ja vähän Ruotsin ja Vironkin vesillä – se on vain niin hienoa, että sitä en vaihtaisi mihinkään. Teatteri- ja musiikkiharrastus jää esiintymisten osalta pitkälti Fuengirolaan, mutta Suomessa rooli vaihtuu yleisöön. Viime kesänä kävin katsomassa useammankin teatterin ja konsertin, sekä Porin Jazzit ynnä muuta siellä katsomon puolella nauttimassa. 

Olen myös vähän tällainen osoitteeton ihminen – kirjassanikin puhun siitä, että meidän olisi jo pitänyt siirtyä enemmän tänne 2000-luvulle. Ihmettelen suuresti, että me edelleen kuljetellaan kolikoita; viimeksi raahattiin oravannahkoja maksamiseen, ja nyt vielä raahataan kolikoita ja seteleitä ja niin edelleen. Nyt kun on nämä EU-vaalit menossa, niin tuli äänestysilmoitus sähköisenä. Luulin ensin, että nyt pystyy jo ensi kertaa äänestämäänkin sähköisesti, mutta ”turvallisuussyistä” pitääkin vielä raahautua jonnekin äänestyspaikalle. Osoitteenikin on sähköposti: maistraatin mukaan olen vielä kuusamolainen, mutta osoitteeni on Oulussa tai leikillään sanottuna veneessä. Sähköpostilla, puhelimella ja tilitoimiston kautta minut tavoittaa. Korona-aika vauhditti tätä kehitystä kovasti – en enää lennä Ouluun yhtiökokouksiin syömään pullaa, vaan asiat voi hoitaa yhtä hyvin etänä. Se on mielestäni hyvä kehityssuunta.

-Ajat autolla Suomeen ja syksyllä takaisin. Kerro matkasta?

-Olen autoillut tätä väliä viime vuosina eestaas useita kertoja, koska jostain syystä tykkään ajaa. Aikoinaan opin, että Suomi on Euroopan huonoimpia maita autoiluun: siellä kun on koko ajan peltipoliisit ja kuudenkympin rajoitukset ja rekka-autot edessä ja vesisateita ja talvella liukasta, ja milloin mitäkin. Euroopassa on koko ajan useita kaistoja eikä autoja tule vastaan lähes koko matkalla. Yleensä ajan Tukholman kautta, jolloin kertyy karkeasti 3700 kilometriä matkaa ja sen ajan kahdella yöpymisellä, eli kolmen päivän ajo siinä tulee. Paluumatka on viime vuosina mennyt hitaasti: viime vuonna se kulki perinteisesti Ranskan tenniskisojen kautta. Nyt matkustan ensin Madridiin kuuntelemaan musikaaleja ja siitä jatkan Prahaan katsomaan jääkiekon MM-kisoja, ja sieltä sitten tapaamaan uusinta liikekumppania Viroon. Suomea lähestyn touko-kesäkuun vaihteessa, jolloin saan oman asuntonikin takaisin vuokrakäytöstä.

-Onko sinulla suunnitelmissa jotain uutta ensi talvelle – uusia paikkoja joita haluat nähdä tai muuta, mikä on vielä kokematta?

-Kuten tuossa aiemmin jo mainitsin, tänä vuonna jouduin jo olemaan vähän luopumaan päin osasta menemisiä; on niin paljon pelejä, tapahtumia ja kohtaamisia, ettei siihen hirveästi enää uutta halua haalia. Paitsi – kuten sanoin, että olen hieman äkkipikainen tekemään päätöksiä, niin jotain radikaaliahan sitä voisi tietysti tehdä. Ja on tuolla alitajunnassa vähän sellainen hautumassa, että kun tämä talvi menee täällä niin nopeasti... se seitsemän kuukautta tuntuu olevan ohi ennen kuin alkaakaan – lokakuussa kun tänne tulee, niin yhtäkkiä onkin se huhtikuun loppu ja Suomeen lähtö yleensä saman tien. Niin mietin, että mitäpä jos hidastaisi vähän vauhtia ja pitäisikin ikään kuin välivuoden kaikesta tästä, ja lähtisi maailmanympärysmatkalle? Siinä ehkä sellainen haave, joka toisi elämään jotain ihan uutta. Jätetään se hautumaan.